Kesä tuntuu olevan todella kiireistä aikaa. Sitä aina talvella kuvittelee, kuinka on aikaa vaan ottaa aurinkoa, syödä herkkuja, uida, nähdä kavereita ja matkustella. Paskan marjat! Tähän asti koko kesä ollut pelkkää vilinää ja vilskettä, eikä loppua näy.
Tai nojoo, okei, elokuussa pitäis mennä vähän mökkeilemään, mutta kuitenkin.
Enää 166 aamua siviiliä jäljellä. Uhkaavasti vaan päivä päivältä vähenee. Treenata pitäisi kovempaa ja enemmän. Ehkä se tossa taas lähtee innostus kohoamaan, kun käyn vähän juttelemassa res. luutnantin kanssa. Ehkä se takoo mua päähän, että tämä kunto ei inttiin vielä riitä.
Yritän parhaani mukaan alkaa taas kirjoittelemaan useammin, kunhan nyt tapahtuisi jotain ilmoitusluontoista.
